sunnuntai 4. tammikuuta 2009

karjalanpiirakka

Jouluna ei saatu riittävästi joulupuuroa, joten halusimme tehdä sitä vielä kotona. Löytyi hyvä riisipuuroresepti. Ja kun on hyvä riisipuuroresepti, minulle tuli hakematta mieleen karjalanpiirakat. Mummoa lämpimästi muistellen sekoitin puuron lisäksi rukiisen taikinan ja ryhdyin täyttämään sitä puurolla. Toisen pelllillisen piirakat muistuttivat jo ulkoisestikin karjalanpiirakoita. Makua ei ehkä voi kyllin ylistää. 

Kun minulta kysyttiin, mitä kuuluu, sanoin jotain ohimennen karjalanpiirakoistani. Että olen leiponut niitä ja syönyt Keijulla voideltuna. Mutta karjalanpiirakkapa ei ole sellainen asia, että sen voisi mainita ohimennen. Ihmiset reagoivat kuin olisin suoriutunut valtavasta, suorastaan epäinhimillisestä urakasta. Karjalanpiirakat eivät kuulemma ole yhtään sama asia kuin esimerkiksi sämpylät, jotka ovat normaalia leivottavaa. Useamman mielestä karjalanpiirakoiden leipominen kertoo, että parisuhde on muuttanut persoonallisuuttani huolestuttavissa määrin. Minulle huomautettiin ivalliseen sävyyn, että olen parempi kuin jotkut sukuni naiset. 

Karjalanpiirakoissa kiteytyy moni sukupolvien ja sukupuolien konflikti. Esimerkiksi Tomi Kontion novellissa Loppu päähenkilön vaimo Kati kiroaa anoppiaan: "Osaatkos sie leipoa karjalanpiirakoita? Niin sen äiti aina kyselee. Ja minä sanon, että en osaa. Enkä haluakaan osata. Niitä saa kaupasta kolmellakymmnellä sentillä. Miksi pitäisi nähdä sellainen helvetillinen vaiva, kun niitä saa Prismasta muutamalla sentillä?"

Karjalanpiirakoita käytetään sumeilematta valtataisteluun. Niillä syyllistetään vaimoja ja miniöitä ja osoitetaan oma paremmuus. Karjalanpiirakoita leipova tietää tulevista perhetapahtumista hyvissä ajoin, koska häneltä toivotaan osallistumista tarjoilun järjestämiseen. Toisaalta karjalanpiirakka on kätevä symboli emansipaatiolle. Kieltäytymällä äänekkäästi perinneherkkujen monivaiheisesta leipomisprosessista voi kieltäytyä vastaamasta muihinkin ulkopuolisten odotuksiin. Samaa efektiä tuskin saisi aikaan ilmoittamalla, ettei aio koskaan tehdä itse pitsaa.

Ja minun teki vain mieli jotain hyvältä maistuvaa. 

1 kommentti:

  1. Tähän olen törmännyt itsekin, se on koomista. Koko ikäni olen saanut kuulla kuinka se-ja-se tekee niin hyviä karjalanpiirakoita ja että mitenkä se vielä mahtaa niitä jaksaa tehdä kun se on jo niin-ja-niin vanha. Minäkin ajattelin pitkään, että en minä moista jumalten ruokaa itse varmaan osaisi tehdä.

    Kunnes sitten päätin koittaa, ja totesin että eipä niissä oo mitään ihmeellistä. Nehän on itse asiassa aika helppoja tehdä. Taikinakaan vaadi ees mitään oikeenlämpöisiä vesiä sun muita.

    Ja sukulaiset ihmettelee että no kuka ihme sulle on opettanut että miten karjalanpiirakoita tehään ku eihän äitis oo koskaan niitä leiponut.

    Öö? Internet?

    VastaaPoista