torstai 6. kesäkuuta 2013

En ole aina sama

Äitiys ei ole muuttanut minua ihmisenä. Vähän toivoin, että minusta tulisi kärsivällinen ja ruoanlaitosta pitävä, mutta mitään ei ole tapahtunut. 

Monet sanovat muuttuneensa lapsen saannin myötä. Joskus tuntuu, että se on suorastaan oletus. Se ärsyttää monia. Kieltämättä on hieman absurdia, että ihminen muuttuisi merkittävästi sillä sekunnilla kun oma vauva rääkäisee ensimmäisen kerran. 

On hyvä, että tämäkin myytti kyseenalaistetaan. Silti on vaikea hyväksyä sitä, että paheksutaan niitä, jotka kertovat muuttuneensa lasten myötä. Osa heistä varmasti toistaa oppimaansa mantraa ja on oikeasti ahdistunut siitä, ettei olekaan muuttunut. Osa taas on tosissaan. Kokemukset muuttavat ihmistä. Jollekin lapsen saaminen saattaa olla minuutta muokkaava kokemus. Ulkopuolisena on mahdoton arvioida, kuka on vilpitön ja kuka vain arka. 

Aiheesta innostuneena mietin, mitkä kokemukset ovat muuttaneet minua. Monetkin. Osa niistä on suuria: vuosia jatkunut koulukiusaaminen, opiskelu ja ViNOn puheenjohtajuus. Mutta on myös pienempiä asioita joiden merkittävyys ei ole lainkaan itsestään selvää, eikä niitä ole helppoa selittää. Ne ovat tärkeitä keskusteluja, havahduttavia tekstejä, pysähdyttäviä näkymiä. Eri elämänvaiheissa olen ollut erilainen. Etukäteen on vaikea tietää, mikä vaikuttaa syvästi.