Heinäkuu on ollut ihanan lomaisa. Pitkästä aikaa olen voinut viettää paljon aikaa ystävien kanssa, lukea kaunokirjallisuutta, irkata ja nukkua pitkään. Helsinki tuntuu yhtäkkiä oikeasti toiselta kaupungilta, kun on viettänyt Tampereella monta viikkoa putkeen, ensin sairaslomalla ja sitten oikealla lomalla. Yksi kesän ihanimmista puolista on ollut, että olen saanut tutustua uusiin, pieniin ihmisiin, jotka ovat syntyneet sillä välin, kun olen itse viettänyt työkeskeistä elämää. Joistakin, kuten Elli Sumuvuoresta, olen toistaiseksi nähnyt vain kuvia.

Viime yönä totesin, etten ole immuuni kofeiinille, vaikka olin luullut muuta. Mietin monia asioita: ihmisen muistin kehittämistä, musiikin tekijänoikeuksia, perusturvaa, mökkielämää, Suomen Lähetysseuran työtä Kiinassa 1920-luvulla ja tulevaa Kazakstanin-matkaa. Vähän myös omaa tulevaisuuttani, joka viimeistään saa pään sekaisin.

Se meistä, joka oli nukkunut, esitti aamulla paremman analyysin kansaneläkkeen ja muiden elinkustannusindeksiin sidottujen etuuksien mahdollisesta laskemisesta, joka uhkaa elinkustannusindeksin kääntyessä miinusmerkkiseksi. Tilanne on nyt se, että ansiosidonnaiset etuudet nousevat vielä tänä vuonna, koska se lukee voimassa olevissa työehtosopimuksissa. Palkkakehitys, johon ansiosidonnaiset etuudet on sidottu, on siis plussamerkkinen. Jos ansiosidonnaisia etuuksia tarkistetaan ylöspäin ja perusturvaa alaspäin, kuilu niillä elävien välillä kasvaa kohtuuttomasti. Se johtaa siihen, että perusturvalla elävien syrjäytymisriski kasvaa entisestään. Perusturva pitäisi jäädyttää nykyiselle tasolleen ainakin siihen asti, kun palkkakehitys heikkenee. Valitettavasti näyttää, ettei siihen mene kauan. Se olisi järkevää elvytystä hallitukselta, jonka hallitusohjelmaan on kirjattu perusturvan parantaminen.

Kun olin jo saapunut Helsinkiin, vähän reilun kuukauden ikäinen Elli Sumuvuori tuli taas mieleeni. Verkkouutinen kertoi, että vastavalittu euroedustaja Riikka Manner on raskaana. Ihanaa, ajattelin, ja ihmettelin, miksi otsikossa nostettiin esiin, että Manner jää äitiyslomalle. Kun Jyrki Kataisen lisääntymisestä kerrottiin taannoin, sävy oli iloisempi. Silloin sanottiin, että Kataiset saavat vauvan. Hesarin nettikeskustelun perusteella näyttää siltä, että muutkin kuin otsikon kirjoittanut toimittaja pitävät Mannerin äitiyttä vähemmän epämieluisana asiana. Samanlaista palautetta oli tullut Johanna Sumuvuorelle ennen eurovaaleja. Oli epäilty, että äiti ei voi hoitaa mepin työtä tai meppi ei voi olla hyvä äiti. Luulisi, että Suomessa pidetään yleisesti ihan normaalina, että äiti käy töissä ja että työntekijällä on lapsia. Tasa-arvossa näyttää olevan paljon tekemistä.

viimeisellä luukulla

Flunssa on kamala, vaikka pääsinkin sen takia viikon etuajassa kesälomalle. Flunssaisena ei oikein jaksa mitään. Mikä pahinta, on yksinäistä. Toisaalta olisi varmaan huonoa seuraa kenellekään, kun ei oikein jaksaisi mitään muuta kuin niistää.

Tänään vääntäydyin urhoollisesti tetolan jaoston kokoukseen setvimään valituksia muun muassa toimeentulotuesta tehdyistä viranomaispäätöksistä. Tuntui ärsyttävältä pitää puheenvuoroja, kun ääni oli maassa ja ajatukset katkeilivat. Mutta eivätköhän valitukset tulleet asianmukaisesti käsiteltyä.

Viimeistään jaoston kokouksissa minulle on tullut selväksi, että nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä on liikaa sellaista, mikä voi koitua syrjäytymiseksi. Toimeentulotuki, jota haetaan sitten kun ei ole enää mitään muuta vaihtoehtoa, voidaan evätä absurdeista syistä. Ihmisiltä, jotka ovat muutenkin väsyneitä ja hädissään, vaaditaan lisäselvitys toisensa perään. Valitettavasti tapaukset ovat luottamuksellisia, joten en voi mennä yksityiskohtiin. Eikä se ole sosiaalityöntekijöiden vika, vaan enemmänkin lainsäätäjien ja suositusten kirjoittajien. Toimeentulotuen hakemisesta on ilmeisesti haluttukin tehdä nöyryyttävää, että ihmiset hankkisivat rahansa muuten. Epäilemättä mieluummin hankkisivatkin.

Peruspalveluministeri Hyssälä on STM:n kotisivujen mukaan toissapäivänä vakuuttanut pohjoismaisessa sosiaali- ja terveysministerien kokouksessa, että Pohjoismainen malli kantaa yli laman "ketään ei jätetä" -hengessä. Lama tosiaan asettaa sosiaalipolitiikan. Tarvitaan keinoja, joilla ihmiset saadaan pidettyä kiinni elämässä ja yhteiskunnassa, kun tulee työttömyyttä, konkursseja ja muita ongelmia, jotka vielä yleensä kasautuvat vyyhdiksi. Toisaalta on muistettava ne, joilla on mennyt huonosti jo edellisen laman aikana ja tässä välissä. Olisi kohtuullista, että toimeentulonsa saisi vaikeallakin hetkellä mieluummin rohkaisevassa kuin nöyryyttävässä hengessä.