sunnuntai 23. elokuuta 2009

sunnuntaiuimarin ihmetys

Olen alkanut käydä uimassa. Kalevan uimahalli on kiva ja sunnuntaisin varsin rauhallinen. Toisin kuin joskus kuvittelin, sinne voi mennä, vaikka avustava henkilö olisi eri sukupuolta kuin vammainen. Ei olekaan välttämätöntä säikyttää kummankaan sukupuolen kanssauimareita pukuhuoneessa, jos varaa invasaunan.

Jos uinnin maksaa bussikortilla, se on merkittävästi halvempaa kuin tavallinen kertalippu. Tämä johtuu siitä, että kaupungin bussikortteja halutaan laajentaa niin, että niillä saisi monia kaupungin palveluja. Minusta se on ihan hyvä idea, vaikka itselläni ei ole bussikorttia, koska en pyörätuolin käyttäjänä pääse bussissa lukulaitteelle, vaan olen vapautettu maksusta. Onneksi uimahallissa käyvät myös työsuhde-etuna saadut liikuntasetelit, joita on ehtinyt kertyä vähemmän liikunnallisina kuukausina. Vuoden päästä on ehkä harkittava sijoittamista bussikorttiin.

Tänään olin unohtanut liikuntasetelit työpaikalle ja laudeliinat kotiin. Paperiset kertakkäyttölaudeliinat maksavat 20 senttiä kappale, joten unohduksista aiheutunut lisäkulu ei muodostunut kohtuuttomaksi. Päätin maksaa yhteissumman, 5,90 euroa, pankkikortilla. Kävi ilmi, että laudeliinoja ei voi maksaa pankkikortilla. Eri sukupuolta oleva minua avustanut henkilö tarjosi bussikorttiaan, jossa ei ollut riittävästi arvoa. Uimahallissa ei voi ladata korttiin lisää arvoa. On tietysti oma vikani, että pidän vain harvoin käteistä rahaa mukanani, mutta silti tuntui kummalliselta, että tämän edelläkävijyyttään korostavan kaupungin uimahallissa maksaminen on tehty kaikkea muuta kuin sujuvaksi. Miksi pankkikortilla voi maksaa vain uintimaksun? Ja miksi korttia ei voi ladata siellä, missä sitä käyttää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti