Minun oli tänään vietettävä päivä Oulussa, vaikka varsinaisesti ohjelmaa olisi ollut Rovaniemellä. En ollut kovin pahoillani, koska Sosiaali- ja terveysturvan päivien materiaalit ovat netissä. Oras istuu nyt niin lähellä, että voin kokouksen tauolla kysyä häneltä, mistä hän puhui. Minä pidän Oulusta. Olen täällä aina onnellinen.

Oulun Kynnyksen puheenjohtaja järjesti minulle päivän täyteen sosiaali- ja terveysaiheista ohjelmaa. Kiersimme Kumppanuuskeskuksen järjestöjä ja vierailimme Setlementin talossa VARES-hankkeen toimistossa. Kuulin niin monista hienoista järjestöistä ja toiminnoista, että en ihmettele tämänhetkistä väsymystäni.

Olen vaikuttunut erityisesti siitä, että Oulussa on ymmärretty yhteistyön merkitys ja parhaat tavat. Järjestöjen välinen yhteistyö ei ole keneltäkään pois, jos asioista keskustellaan. Kenenkään ei tarvitse tinkiä omista periaatteistaan, jos yhteistyötä tehdään harkituissa asioissa, eikä kenenkään kantoja runtata. Valitettavan usein järjestöt vahtivat omaa reviiriään turhan tiukasti.

Luottamukselliset henkilösuhteet ovat yhteistyön perusta. Katja on vahva vaikuttaja oululaisissa järjestöissä, koska hän tuntee jokaisen Kumppanuuskeskuksessa toimistoaan pitävän työhistoriaa ja koirien nimiä myöten. Itse luon suhteita enimmäkseen lounailla ja kahviloissa, koska en niinkään välitä baareista. Siinä on sekin hyvä puoli, että muistaa seuraavana päivänä, mitä on puhuttu. Epämuodollisemmat tapaamiset eivät ole lainkaan turha sijoitus tai tehotonta ajankäyttöä, kuten monesti annetaan ymmärtää, vaan sopivassa määrin hyvinkin kannattavaa toimintaa. Silti on tietysti tehtävä myös omaa työtä tavoitteet kirkkaana mielessä.