Sosiaali- ja terveysturvan päivät ovat keski-ikäisten naisten. Heissä ei ole mitään vikaa, mutta tietysti sukupuolinen yksipuolisuus johtaa helposti alalla näkökulmien yksipuolisuuteen. Esimerkiksi tiedetään, että isät jätetään usein huomiotta sosiaalitoimistossa ja neuvoloissa, joissa on töissä enimmäkseen naisia.

Osallistuin osaseminaariin, jossa keskusteltiin kuntien palveluntuotannosta. Ensimmäisen puheenvuoron aikana luulin eksyneeni väärään huoneeseen, koska puhe oli innovaatioista. Huone oli kuitenkin oikea. Seminaarin aikana tuli selväksi, että innovaatioista odotetaan ihmelääkettä. Niiden ansiosta saadaan tulevaisuudessa laadukkaita palveluita, jotka riittävät kaikille ja turvaavat moninaisten ryhmien erityistarpeiden tyydyttymisen.

Raha on täällä kirosana. Sen sijaan puhutaan asiakaslähtöisyydestä ja hallinnon rajojen ylittämisestä ynnä muusta sellaisesta. Olisin huomattavasti vähemmän huolissani, jos kuntalaisista puhuttaisiin kuntalaisina, eikä asiakkaina.

Sosiaali- ja terveyspolitiikka on perusteltavissa taloudellisesti, pitääkin olla. Vahvaa sosiaaliturvaa ei ole luotu missään hyväntahtoisuudessa, vaan koska se on taloudellisesti järkevää. Maat, joissa on hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut, menestyvät myös taloudellisesti. Ihmisten hyvinvointi on hyvä sijoitus. Kysymys palvelujen taloudellisuudesta ja rahoituksen suuntaamisesta on järkevä. Eri asia tietysti on, täytyykö sen olla ainoa näkökulma. Minun mielestäni se ei saa olla.

Osaseminaarin nimi "Kunta - PARAS paikka palveluille?" antoi ymmärtää, että keskusteltaisiin myös siitä, onko palvelujen syytä olla nimenomaan kuntien vastuulla. Siitä ei puhuttu, vaikka juuri siitä pitäisi keskustella kriittisesti. Tällä hetkellä kunnilla on tehtäviä, joita ne eivät voi tai halua hoitaa kunnolla. Se ongelma tuskin ratkeaa millään innovaatiolla.