ei päivää ilman presidenttiä

Vietin 1.-9.9. Kazakstanissa Kynnyksen kehitysyhteistyönhankkeen takia. Aika oli liian lyhyt hankkeen kannalta, mutta riitti pudottamaan minut suomalaisista uutisista. Briiffauksen jälkeen olin sitä mieltä, että epäoikeudenmukaisuus ei katoa erottamalla avoimen naisvastaisia johtajia, vaan tappaa keksustelun. Toisaalta tapaus muistutti minua siitä, että tekemistä riittää.

Keski-Aasiassa on runsaasti osaamista keskustelun vaientamisesta. Siitä syystä lehdistöä ei kiinnostanut tippaakaan vammaisten naisten seksuaalioikeudet. Hankkeessamme on päätetty puhua lisääntymisterveydestä ja jättää s-sana salaisiin keskusteluihin.

Tätäkin mielenkiintoisempaa ja pelottavampaa oli havaita, että presidenttiään ylistivät eniten Usbekistanin ja Turkmenistanin edustajat, vaikka juuri ne ovat tunnettuja diktatuurista ja epädemokraattisesta tilanteesta. Päivääkään ei kulunut ilman, että presidenttejä ja vammaisten tilannetta ylistettiin. Toisaalta usbekistanilaisen vammaisjärjestön toiminta on tehty äärimmäisen vaikeaksi muun muassa jäädyttämällä sen tili, syynä epäily terrorismista. Turkmenistaniin ei missään nimessä voinut viedä suomalaisten PowerPointteja, joissa todettiin muun muassa, että nainen saa sanoa kyllä tai ei, ihan miten itse haluaa.