ESOK-hankkeen seminaarissa kaikki olivat sitä mieltä, että korkeakoulujen esteettömyystyö kaipaa lisää resursseja ja että verkosto on hyvä olla olemassa varsinaisen hankkeen päättymisen jälkeenkin.

Paneelikeskustelua kuunnellessani olin iloinen, että olen tavallaan osa ammattikorkeakoululiikettä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENEn edustaja Timo Luopajärvi oli selvästi sitounut esteettömyyden määrätietoiseen edistämiseen, mitä ei valitettavasti voi sanoa yliopistojen rehtorineuvoston edustajasta. Olin ylpeä myös kynnysläisyydestäni, niin paljon meitä oli paikalla ja niin hyviä puheenvuoroja pidimme.

Esteettömyyskeskusteluissa toistellaan usein lausetta: "Eihän esteettömyys ole pelkästään vammaisten etu, vaan siitä on hyötyä muillekin." Totta kyllä ja aina parempi, mitä useampia ryhmiä voidaan palvella paremmin, mutta välillä ärsyttää, että lausetta toistellaan epäilyttävän monesti silloin, kun halutaan korostaa esteettömyyden tärkeyttä. Ihan kuin esteettömyydellä ei olisi niin väliä, jos se olisi tarpeen vain vammaisille ihmisille. Entä, jos joku asia on? Minun on esimerkiksi hyvin vaikea kuvitella, että pistekirjoitus on välttämätöntä muillekin kuin näkövammaisille. Tekstiä on kuitenkin oltava myös pistekirjoituksella, koska ihmisoikeudet ovat voimassa riippumatta ihmisten lukumäärästä.