Vammais- ja opiskelijajärjestöt kokoontuvat säännöllisin väliajoin keskustelemaan ja edistämään vammaisten opiskelemista. Tämän yhteistyön hedelmiin kuuluu muun muassa Otuksen tekemä tutkimus vammaisten nuorten koulupoluista. Tänään keskustelimme THL:n Aulikki Rautavaaran kanssa Vammaispoliittisesta ohjelmasta, jota Suomen hallituksen nimeämä työryhmä tällä hetkellä työstää. Olen kuullut ennenkin ohjelman valmistelusta. Toivottavasti pian päästään kuulemisista kirjoittamisvaiheeseen.
Myös ESOKilla oli kokous tänään. En ehtinyt olla loppuun asti, kun piti mennä puhumaan toisen asteen opiskelijajärjestöjen kanssa opiskeluterveydenhuollosta. Kokouksessa todettiin, että paljon on tapahtunut ja tapahtumassa. On myös kaikenlaisia suunnitelmia, jotka kuulostivat hyviltä. Huolestuin. ESOK loppuu tänä vuonna, eikä tiedossa ole, miten se jatkuu vai jatkuuko ollenkaan. Myös Design for All -verkosto on kuulemma vain varjo entisestään sen jälkeen, kun Stakesista tuli THL ja Päivi Tahkokallio vaihtui joihinkin, joita en ole edes tavannut. On sääli, jos valtavan hyvin alkanut esteettömyystyö niin korkeakouluissa kuin muualla yhteiskunnassa katkeaa hankkeiden loppumiseen.
Joku voi tietysti sanoa, että vika on hankkeissa, koska ne eivät ole onnistuneet juurruttamaan toimintaansa muihin organisaatioihin niin, että se jatkuisi ilman hankkeiden tukea. Esteettömyys on kuitenkin niin uusi ja monitahoinen asia, että viisikin vuotta sen juurruttamiseen on ihan liian vähän. Viisi vuotta menee helposti jo siihen, että ehtii tavata edes useimpien korkeakoulujen olennaiset ihmiset. Puhumattakaan siitä, että saisi asenteita muutettua.
Meillä töissä minulle luvattiin, että sen esteettömyys ottaa huomenna aimo harppauksen eteenpäin. Minun ei enää tarvitse soittaa joka aamu jollekin jo sisällä olevalle, että pääsen sisälle. Ja työsuhteeni on vasta vähän yli puolessa välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti