Toisin kuin usein kuvitellaan, ei ole lainkaan tarpeellista mennä kauas pääkaupunkiseudulta nähdäkseen, että näkisi sosiaalisia ongelmia, päihteidenkäyttäjiä ja köyhyyttä. Oikeastaan ei tarvitse poistua Helsingin keskustasta nähdäkseen yhtä ja toista. Ajatus siitä, että pääkaupunkiseutu on irrallinen osa muusta Suomesta ja ymmärtääkseen jotain todellisesta elämästä on asuttava muualla, on absurdi. Toki pääkaupunkiseudulla on omat erityispiirteensä aivan kuten millä tahansa alueella, mutta tuskin elämä millään paikkakunnalla on vähemmän todellista kuin toisella. Valtakunnallinen näkeminen vaatii aina laajemman perspektiivin kuin oman kadun.

Näin ajattelin Vantaan Tikkurilassa Vihreä Suomi -kiertueella. Koin kiitollisuutta kahdesta äkkiseltään ristiriitaiselta tuntuvasta asiasta.

Ensinnäkin muistin, kuinka Tuija Mäkinen iloitsi puoluevaltuuskunnassa sunnuntaina siitä, että sieltä on kadonnut vastakkainasettelu Helsingin ja muun maan välillä. Minäkin iloitsin, vaikka sellainen ongelma oli olemassa ilmeisesti ennen kuin minä tulin kuvioihin. Sellainen vastakkainasettelu on yhteisten tavoitteiden kannalta hedelmätöntä. Niin helsinkiläisille kuin muillekin pitäisi olla selvää, että tässä ollaan samassa joukkueessa.

Toinen riemuni aihe oli, että meillä on niin paljon hyviä ehdokkaita puolueen luottamustehtäviin eri puolilta Suomea, erilaisista kaupungeista ja kunnista. Se tarkoittaa, että olemme puolueena vahvoilla. Meillä on ihmisten omakohtaisen kokemuksen ja perehtymisen tuomaa asiantuntemusta melkein koko maasta.

Kun yhdistetään se asiantuntemus ja yhteiseen hyvään pyrkivä keskusteluilmapiiri, tuloksena on varmasti valtakunnallista, toimivaa politiikkaa.