maanantai 20. huhtikuuta 2009

toiset päivät toimii huonommin

Tänään asiat eivät menneet ihan putkeen. Aloitin aamun menemällä väärään metroon. Hyvä, etten ole töissä Lontoossa. Se olisi turhan haasteellinen, jos yksilinjaisessakaan ei aina suju.

Harmillisempaa oli, että minulla meni aika huonosti Vihreä Suomi -kiertueen avauksessa Tampereella. Satu Hassi esitti meille puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaehdokkaille hyviä kysymyksiä ja paikalla oli tuttuja ihmisiä pilvin pimein. Silti minusta tuntui, että keksin parhaat vastaukset vasta sitten, kun olin jo ehtinyt vastata.

Esimerkiksi kun kysyttiin, mitä terveisiä minulla olisi Häkämiehelle, sanoin, etten seuraa riittävästi hänen tekemisiään, että voisin lähettää hänelle terveisiä. Vaikka eikö juuri Jyri Häkämies voisi saada aikaan asevelvollisuusarmeijan ja etenkin totaalikieltäytyjien vangitsemisen loppumisen?

Entä tekeekö Suomi mielestäni tarpeeksi kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa? Selitin jotain siitä, että ei, mutta pitäisi. Sekunti sen jälkeen, kun olin luovuttanut mikrofonin pois, tajusin, että olisin voinut puhua intohimoisesti haittaveroista.

Epäterävä esiintyminen ärsyttää, koska tiedän pystyväni parempaan. Olen hirveän innoissani puoluevaltuuskunnasta ja tästä ehdokkuudesta. On tyhmää, jos ihmiset saavat minusta ja taustaryhmistäni huonon kuvan.

Mutta sen sain sanottua, että puolue on antanut minulle paljon ja että tahtoisin muidenkin saavan siitä voimaa. Meillä on paljon fiksuja ihmisiä, kaikki jonkin asian asiantuntijoita. En ole ainoa, joka kokee, että puolueessa oleminen on jatkuva oppimiskokemus. Ei ole itsestään selvää, että hyvä henki säilyy, kun puolue kasvaa, vaan voi olla, että syntyy sisäpiirejä ja kaukainen rivijäsenten ulkokehä. Puoluevaltuuskunnan puheenjohtajalla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa niin, ettei näin käy. Se ei tietenkään tapahdu valtuuskunnan kokouksissa, vaan niiden välillä tapaamalla ihmisiä ja edistämällä matalan kynnyksen hauskaa ja sisällöllisesti antoisaa puoluetoimintaa. Sellaista kuin vaikka puolueristeily.

Huomenna on vuorossa Vantaa. Ehkä siellä menee paremmin. Ainakin riemuitsen jo valmiiksi monien ihanien tapaamisesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti