maahanmuuttajat ja sossun tuet

Olen jäsen lautakunnan jaostossa, joka käsittelee mm. toimeentulotuesta tehtyjen päätösten oikaisuvaatimuksia. Niitä lukiessani törmään toistuvasti väitteisiin, että maahanmuuttajia suositaan antamalla heille sellaisia tukia, joita ei suomalaisille anneta. Tämä ei ole totta. Maahanmuuttajia on monenlaisia: pakolaisia, työn tai perheen perässä muuttaneita, opiskelijoita. Osalla on Suomen kansalaisuus, osalla ei. Eri tapauksiin pätevät eri lait. Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen, mikä ei varmaan helpota sen hahmottamista. Sen syövereihin ei kuitenkaan ole piilotettu linjausta maahanmuuttajien hemmottelusta. Maahanmuuttajan ei ole helppo päästä osalliseksi sosiaaliturvasta, koska pelkkä maahantulo edellyttää itsensä elättämiseen riittäviä varoja. Taskussa on oltava työsopimus tai rahasumma, joka ei ole ihan pieni. Pitää olla sairausvakuutus, ettei joudu turvautumaan julkiseen terveydenhoitoon. Tänne ei voi tulla veronmaksajien kustannuksella hengailemaan. Tämä ei päde turvaipaikan saaneisiin pakolaisiin, joille kansainvälinen lainsäädäntö takaa perustoimeentulon. Heitäkään en silti menisi kadehtimaan. He ovat jättäneet maansa äärimmäisessä hädässä ja kantavat mukanaan traumojaan ja pelkojaan. Rakkaat ihmiset ovat ehkä kuolleet tai jääneet kotimaahan levottomiin oloihin. Toimeentulotuki riittää juuri ja juuri asumiseen ja ruokaan. Monessa heikon sosiaaliturvan maassa systeemiä pidetään yllä uutisoimalla näkyvästi yksittäisistä sosiaaliturvan väärinkäytöksistä. Niillä saadaan tummaihoinen yksinhuoltajaäiti näyttämään yhteiskunnan pahimmalta viholliselta. Syntyy turhaa vastakkainasettelua ja vihaa eri ihmisryhmien välille. Suomessakin näkee turhan harvoin asiallisia ja selkeitä tv-ohjelmia ja lehtijuttuja siitä, miten maahanmuuttajat oikeasti tulevat toimeen - tai eivät tule. Ihmisillä on oikeus elää käsityksessä, joka on totta.

Kokoomus haluaa jakaa kansan

Olen ehkä turtunut perussuomalaisten puheille, koska ne eivät enää jaksa järkyttää minua, vaikka tietenkin juuri heidän kanssaan olen täysin eri mieltä. Sen sijaan olen melko varma, että yllättäen kohonnut verenpaineeni johtuu kokoomuksen vaalimainoksista, joita erehdyin katsomaan viikonloppuna YouTubesta.

Kokoomus asettaa vastakkain yhteisöllisyyden ja yhteiskunnan palvelut. Vaalivideoissa ihastellaan vapaaehtoistyötä ja kauhistellaan yhteiskuntaa, jossa ihmisen lähimmät omaiset olisivat viranomaisia.

Maissa, joissa turvaverkko on heikkoa, ihmiset tosiaan auttavat toisiaan. Lapset eivät mene päivähoitoon, vaan äidit pysyvät kotona. Lasten- ja vanhainkoteja ynnä muuta pidetään yllä hyväntekeväisyydellä. On pakko, koska vaihtoehtoja ei ole.

On vaikea uskoa, että kovinkaan moni oikeasti haluaisi olla se vanhus, jonka täytyy päivästä toiseen pelätä, että naapuria ei tänään huvitakaan tulla auttamaan vessaan. En haluaisi olla se, joka yrittää kerätä rahaa päihdekuntoutukseen, kun rikkaat suovat almunsa mieluiten söpöille lapsille, jotka näyttävät kuvissa hyvältä. Kaikkein vähiten haluaisin esitellä kurjuuttani herättääkseni sääliä lahjoittajissa.

Eniten tarvitsevat eivät aina saa eniten apua, vaan heillä on usein päinvastoin vähiten vapaaehtoisia tukijoita. Elintärkeitä asioita ei saa jättää vapaaehtoistyön varaan, vaan yhteiskunnan on varmistettava ne palveluillaan. En väitä, että tämä tällä hetkellä toteutuisi täydellisesti, mutta kokoomus näyttää haluavan jakaa ihmiset entistä enemmän auttajiin ja avun kohteisiin. Se on huolestuttavaa.

Aitoa yhteisöllisyyttä löytyy nimenomaan sieltä, missä on luotettava palvelujärjestelmä. Se on yhteisöllisyyttä, joka perustuu vapaaehtoisuuteen, tasa-arvoisuuteen ja luottamukseen. Olen kokenut sitä muun muassa Kynnyksessä, ViNOssa ja epämuodollisesti ystävieni kanssa. Minulla ei olisi ollut siihen mahdollisuutta ilman yhteiskunnan tarjoamia vammaispalveluita, kuten henkilökohtaista avustajaa. Se on hyvää yhteisöllisyyttä, koska siinä kenenkään ei tarvitse alistua hyväntekeväisyyden kohteeksi, vaan jokainen voi tuntea olevansa hyödyksi.

ehdokassuosituksia eduskuntavaaleihin

En ole vielä päättänyt, ketä äänestän eduskuntavaaleissa. Valinnasta tulee vaikea, koska tarjolla on useita ehdokkaita, jotka ajavat minulle tärkeitä asioita: yhdenvertaisuutta, ihmisten ja eläinten oikeuksia sekä ympäristön hyvinvointia. Myös koulutuspolitiikka on tärkeä asia. Todennäköisesti päädyn Hanna Hakkoon, joka on nuori ja fiksu nainen. Vaikka vihreiden eduskuntaryhmän enemmistö on naisia, ajattelen, että naisen äänestäminen on tärkeää, koska eduskunnassa yleensä on edelleen enemmän miehiä. Oikeasti nuoria, alle kolmekymmpisiä, on eduskunnassa tällä hetkellä vain yksi. Pitäisi olla enemmän.

Muissakin vaalipiireissä on loistavia ehdokkaita. Pelkkä Uudenmaan ehdokaslistan selaaminen sai minut valtavan liikutuksen valtaan, eikä kysymys ollut vain raskauden aiheuttamasta hormonipöhnästä. Koska jokaisella on vain yksi, pakotin itseni valitsemaan myös muista kuin omasta vaalipiiristäni yhden ehdokkaan. Päädyin alla olevaan suosituslistaan.

Helsinki: Johanna Sumuvuori
Uusimaa: Kaisa Leka
Varsinais-Suomi: Saara Ilvessalo
Satakunta: Anne Liinamaa
Häme: Aleksi Mäntylä
Kymi: Hanna-Kaisa Lähde
Etelä-Savo: Heikki Vento
Pohjois-Savo: Sara Sajaniemi
Pohjois-Karjala: Taru Anttonen
Vaasa: Outi Pantsar
Keski-Suomi: Paloma Hannonen
Oulu: Miia Hirsikangas
Lappi: Sari Ylipulli

Lisää hyviä ehdokkaita löytyy Vihreiden sivuilta.