Nuorisotutkimus on julkaissut näkemyksensä Kauhajoen koulusurmasta samaan henkeen kuin aikanaan Jokelan koulusurmasta. Vain hetki sitten Sisäministeriö julkaisi omat päätelmänsä tapahtuneesta. Traagiset tapahtumat otetaan haltuun kohtuuttoman hätäisesti erilaisilla työryhmillä ja hankkeilla. Hädän hetkellä tarvitaan selityksiä ja suosituksia paniikkia lieventämään. Ne rauhoittavat samaan tapaan kuin äidin vakuuttelut siitä, ettei meille tule tulipaloa niinkuin naapuriin, koska meillä on koira, joka huomaa tulen ennen kuin se ehtii levitä.
Nuorisotutkijat nostavat jälleen kerran esiin huolensa siitä, että nykyään on niin suuria kouluja. Pienemmissä kouluissa on onnellisempaa, koska aikuiset ovat lähempänä oppilaita. Luulisi, että tässäkin maassa on eletty kaupunkimaisissa olosuhteissa jo niin kauan, että tästä myytistä olisi vihdoin luovuttu. Pahimmillaan isojen koulujen demonisointi johtaa siihen, että pieniltä kouluilta ei edellytetä itsetutkiskelua ja kehittymistä. Jos lähdetään siitä, että pienissä kouluissa on automaattisesti kaikki hyvin, ollaan vaarallisella tiellä. Eivät koulusurmatkaan tapahtuneet missään jättikouluissa.
Pienissäkin kouluissa voi olla ylisuuria opetusryhmiä, huono ilmapiiri ja liian vähän resursseja. Isossa koulussa voi olla jopa helpompi saada kavereita, koska suuressa joukossa on todennäköisemmin monenlaisia ihmisiä. Jos yhteisöllisyys perustuu vaihtoehdottomuuteen, se ei ole kovin hyvää yhteisöllisyyttä.
Pienissäkään kouluissa ei nykyään ole riittävästi henkilökuntaa. Päinvastoin. Ei ole harvinaista, että yhden pienen koulun opettajan oletetaan olevan yhtä aikaa opettaja, kuraattori, hallintosihteeri ja erityisopettaja. Ei silloin jää aikaa tutustua oppilaisiin kokonaisina yksilöinä, vaikka tietäisi niidenkin nimet, joita ei itse opeta. Toisaalta suurissa kouluissa saattaa olla toimiva oppilashuoltoryhmä, osaamista opiskelijoiden ja henkilökunnan jaksamisen tukemiseen. Yhtä hyvin suuressa kuin pienessä koulussa täytyy erikseen suunnitella, miten huolehditaan siitä, että jokainen tulee huomioiduksi. Olennaista ei ole se, montako oppilasta koulussa on yhteensä vaan se, onko kohtaaminen mahdollista.
"Jos yhteisöllisyys perustuu vaihtoehdottomuuteen, se ei ole kovin hyvää yhteisöllisyyttä. "
VastaaPoistaTärkeä pointti. Nämä koulusurmathan ovat tapahtuneet juuri pienillä paikkakunnilla.
Huomiota voisi kiinnittää myös tekijän ja uhrien sukupuoleen ja siihen, miten näissä väkivallanteoissa rakennetaan maskuliinisuutta. Tekijät ovat olleet miehiä ja suuri osa uhreista ymmärtääkseni naisia, mutta asiasta on puhuttu sukupuolineutraalisti.