Liettuassa ei saa esittää satua, jossa kaksi prinssiä rakastuu toisiinsa. En kannata innokkaasti monarkioita. Minusta on parempi, että johtaja valitaan demokraattisesti. Jos halutaan ihmisiä, joiden elämää seurata lehdissä ja joita arvostaa, eivätköhän Big Brother -julkkikset hoida tehtävän halvemmalla kuin massiivinen kuningashuone. Liettuan tapaus kuitenkin pysäytti. Mitä, jos oikeat prinssit rakastuisivat toisiinsa? Kuin väkisin mieleeni hiipi haave suomalaisesta prinssistä, joka löytäisi elämänsä rakkauden esimerkiksi Englannin Harrysta.
Yksi kruununperillisten tärkeimmistä tehtävistä on kuninkaallisen suvun jatkaminen. Koko kansa osallistui keskusteluun siitä, millä tavalla lapsi hankittaisiin. Itse kannattaisin adoptiota, joka silloin olisi lainkin mukaan mahdollista miesparille. Mikä tuhkimotarina se olisikaan: kuka tahansa kenialainen katulapsi voisi päästä Suomeen prinssiksi tai prinsessaksi.
Kuninkaallisia arvostetaan siksi, että he ovat kuninkaallisia. Niinpä prinssipariskuntakin pääsisi valtiovierailulle todennäköisesti konservtiivisempiinkin maihin. Valtiovierailemalla prinssit auttaisivat paikallisia seksuaalisia vähemmistöjä. Itsestään selvään arvostukseen liittyy myös kaikenlainen turisti- ja muu krääsä, jota kuninkaallisten kuvat koristavat. Alettaisiinko homoseksuaalisuuteen suhtautua ainakin Suomessa luontevasti, jos prinssipariin törmäisi jatkuvasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti