joutilaisuus

Päätin siirtää blogini tänne, koska Livejournal ei enää vastannut tarpeitani. En tajua, miksi siitä tuntui lähinnä häviävän ominaisuuksia. Enää ei voi suurentaa bloggausten fonttia tai tehdä näppäriä linkkejä. Voiko jatkuvasti huononevalla palvelulla yhtään pärjätä kiristyvässä kilpailutilanteessa? Ei sillä, että tietäisin varmasti, että kilpailutilanne on kiristyvä. 

Vietin joulun Imatralla hyvässä seurassa. Ajan viettäminen toisessa kaupungissa on ainakin tälle ihmiselle hyväksi. Silloin on jostain syystä tavallista helpompi väittää itselleen, että voi olla tekemättä mitään roikkuville esseille ja muille tajuntaa kiduttaville velvollisuuksille. Imatralla oli hieno kylpylä ja valoisa kirkko, jotka tarjosivat elämyksiä juuri sopivasti. 

Kotiin palattuani mielessä ovat alkaneet pyöriä arkiset asiat. Mutta pyöriköön. Minä olen silkasta periaatteesta keskittynyt yhteiseen aikaan ja kaunokirjallisuuteen. 

Neuvostoliittoa voi ajatella periaatteellisen joutilaisuuden aikanakin. Sitä voi ajatella ehkä loputtomiin kyllästymättä. Muistaakseni Heikki hehkutti taannoin aiheeseen liittyvää kaunokirjaksi luokiteltua teosta Hyvä Stalin. Ei turhaan. Viktor Jerofejev kertoo neuvostoihmisistä varsin ajatuksia herättävästi ja jännittävällä tavalla. 

Olen huomannut olevani kiinnostunut eniten Neuvostoliiton hajoamisesta ja siihen liittyvästä prosessista. Yritän kuvitella, miltä niistä ihmisistä on tuntunut, jotka ovat uskoneet sosialismiin ja tehneet työtä aatteen hyväksi. Miten sellaisesta voi selvitä?