kansan valta

Heräsin aamulla tekstiviestiin, joka ahdisti niin paljon, että oli turha yrittää enää nukkua. Ei ole mukavaa saada julkisuutta siitä, että ei ole palauttanut vaalirahoitusilmoitustaan ajoissa. Eikä auta yhtään, että ilmoitus myöhästyi naurettavan vähän. Myönteistä on, että Aamulehti vahtii vaalirahoitusilmoitusten palauttamista tarkasti. Meiltä on ehdottomasti syytä odottaa vastuun kantamista. 

Koska kahvila Aamurusko oli joululomalla, kutsuin Ylen radiotoimittajan kotiini. Keskusteltiin muun muassa kansalaisjärjestöjen vaikuttamisen mahdollisuuksista. Ne ovat aika paljon kiinni itsestä. Vaikuttavaan kansalaisuuteen ei aina tarvita edes rekisteröityä yhdistystä byrokratioineeen. Itseasiassa tällaisia vähemmän raskaita kansalaistoiminnan mahdollisuuksia pitäisi tukea nykyistä huomattavasti enemmän. Se tarkoittaisi käytännössä muun muassa selkeää panostusta vapaaseen tilaan. On turha odottaa innostunutta, spontaania poliittista toimintaa niin kauan kuin ihmiset eivät voi hengailla yhdessä riippumatta maksukyvystään. Tarvitaan myös sosiaaliturvajärjestelmä, joka tunnustaa kansalaisten oman yhteiskunnallisen toiminnan arvon. Vasta sitten suomalaista yhteiskuntaa voisi oikeasti sanoa demokraattiseksi. Radiohaastattelu, jossa puhun pääosin muista asioista kuin tästä, tulee ulos käsittääkseni lauantaina. 

Olen iloinen Fransin valinnasta Vuoden ihmiseksi. 

joutilaisuus

Päätin siirtää blogini tänne, koska Livejournal ei enää vastannut tarpeitani. En tajua, miksi siitä tuntui lähinnä häviävän ominaisuuksia. Enää ei voi suurentaa bloggausten fonttia tai tehdä näppäriä linkkejä. Voiko jatkuvasti huononevalla palvelulla yhtään pärjätä kiristyvässä kilpailutilanteessa? Ei sillä, että tietäisin varmasti, että kilpailutilanne on kiristyvä. 

Vietin joulun Imatralla hyvässä seurassa. Ajan viettäminen toisessa kaupungissa on ainakin tälle ihmiselle hyväksi. Silloin on jostain syystä tavallista helpompi väittää itselleen, että voi olla tekemättä mitään roikkuville esseille ja muille tajuntaa kiduttaville velvollisuuksille. Imatralla oli hieno kylpylä ja valoisa kirkko, jotka tarjosivat elämyksiä juuri sopivasti. 

Kotiin palattuani mielessä ovat alkaneet pyöriä arkiset asiat. Mutta pyöriköön. Minä olen silkasta periaatteesta keskittynyt yhteiseen aikaan ja kaunokirjallisuuteen. 

Neuvostoliittoa voi ajatella periaatteellisen joutilaisuuden aikanakin. Sitä voi ajatella ehkä loputtomiin kyllästymättä. Muistaakseni Heikki hehkutti taannoin aiheeseen liittyvää kaunokirjaksi luokiteltua teosta Hyvä Stalin. Ei turhaan. Viktor Jerofejev kertoo neuvostoihmisistä varsin ajatuksia herättävästi ja jännittävällä tavalla. 

Olen huomannut olevani kiinnostunut eniten Neuvostoliiton hajoamisesta ja siihen liittyvästä prosessista. Yritän kuvitella, miltä niistä ihmisistä on tuntunut, jotka ovat uskoneet sosialismiin ja tehneet työtä aatteen hyväksi. Miten sellaisesta voi selvitä?