Ei ihme, että tunnen olevani aivan väärässä paikassa tai ajassa. Olen itse valinnut ne yhteisöt, joissa toimin, juuri ideologian perusteella. Esimerkiksi aina isojen vammaisjärjestöjen jättimäisen kalliita mainoskampanjoita katsoessani lohdutan itseäni sillä, että meillä Kynnyksessä on sentään vahva ideologia.
Sillä minulle ideologia on voimanlähde ja ylpeyden aihe. Se on kokonaisvaltainen käsitys tavoitteistani ja keinoista, joilla niihin päästään. Se on lähtökohta, josta lähden ratkomaan kulloinkin käsillä olevaa ongelmaa. Kukaan ei ole sanellut ideologiaani, vaan olen ihan itse käyttänyt valtavasti aikaa sen pohtimiseen. Tietysti olen saanut ajatteluuni vaikutteita muilta ihmisiltä, enhän onneksi elä eristyksissä maailmasta.
Ilman ideologiaa en näkisi yksittäistä päätöstä pidemmälle, ymmärtäisi sen vaikutuksia laajassa mittakaavassa. En osaisi suhtautua epäilevästi toimiin, jotka näyttävät nyt hyvältä mutta vievät oikeastaan kauemmas tavoitteista. Tai toisin päin: en hyväksyisi sellaista mikä nyt näyttää huonolta, mutta johtaa parempaan.
Ja kyllä kokoomuksellakin on ideologia. Siitä ei vain haluta puhua, koska se johtaisi keskusteluun, joka veisi aikaa. On helpompaa vedota vaihtoehdottomuuteen.
