Älä tule tänne

Suomalaiset eivät auta eivätkä pyydä apua, sanotaan. En ole varma pitääkö kumpikaan väite täysin paikkansa, mutta sen tiedän, että avun tarvitseminen näyttää olevan yleisesti hyväksytty peruste syrjinnälle. Tämä ei päde vain Suomeen, vaan tuntuu olevan globaali ilmiö.

Facebook-keskustelussa kävi ilmi, että Veripalvelu ei ottanut verta ihmiseltä, joka tarvitsi apua siirtymisessä. Mieleeni tuli hakematta monta tapausta, jossa minulta tai joltain toiselta on evätty sisääpääsy tai palvelu siksi että  on ollut tai on oletettu jonkinlainen avuntarve. Niitä on tapahtunut ravintoloissa, sairaalaosastoilla, hotelleissa, junassa, lentokoneessa ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Osa näistä tilanteista on hassuja pikkujuttuja, monet syvästi traagisia ja vaikutuksiltaan pitkäkestoisia.

Pyörätuoli, valkoinen keppi tai rollaattori tuntuu olevan monille viesti käyttäjän avuntarpeesta. Niin meille on opetettu: olet hyvä ihminen kun autat tarvitsevaa, esimerkiksi sokean kadun yli. Joskus avuntarvitsijaksi oletetun näkeminen herättää suoranaista paniikkia. Kuin puolustautuen aletaan selitellä, ettei meillä ole osaamista, aikaa ja muita resursseja. Varoitellaan esteistä ja haasteista, joista ei itse selviä. Kysytään tiukkaan sävyyn, missä avustajasi on ja kielletään tulemasta ilman. Moititaan, jos kuitenkin on päättänyt tulla. Tämä kaikki kysymättä itse ihmiseltä yhtään mitään.

Ehkä tämä kaikki on pelkoa ja ennakkoluuloa. On helpompi sanoa, ettei apua ole saatavilla kuin että vammaisen kohtaaminen tuntuu epämiellyttävältä. Viesti on silti sama: Et ole tervetullut, pysy poissa. Se ei ole hyväksyttävää.

Ei ole ihme, että niin monet tekevät kaikkensa piilotellakseen avuntarvettaan, yrittävät selvitä hampaat irvessä tai jättävät kokonaan väliin tilanteet, joissa voisi tarvita apua. Sillä tavalla välttää torjutuksi tulemisen lannistavan kokemuksen. Harmi vain, että tällä tavalla elämänpiiri supistuu kohtuuttomasti.

Yksityiselämän tilanteille ei oikein voi mitään. Jos joku ei halua seurustella toisen kanssa siksi, että luulee joutuvansa hoitajaksi, se on ikävää. Julkisilta paikoilta ja palveluilta saa edellyttää yhdenvertaista kohtelua. On aivan oikein ja kohteliasta kertoa etukäteen, ettei apua ole saatavilla, jos niin tosiaan on. Yhtä kohteliasta olisi kertoa, miten ja milloin tilanne aiotaan korjata. Oman avustajan mukaan ottamista saa suositella. Lopullinen päätös kuuluu kuitenkin aina ihmiselle itselleen.