Heikki Hiilamo esittää pamfletissaan Uusi hyvinvointivaltio inhimillisen ja innostavan vision tulevaisuuden sosiaaliturvasta. Tai no, turva on väärä sana, sillä se viittaa liikaa järjestelmän korjaavaan luonteeseen. Nykyinen hyvinvointivaltio tulee apuun vasta, kun yksilöä on kohdannut ikävä elämänmuutos, kuten työttömyys tai sairaus. Vähemmän tehdään ongelmien ehkäisemiseksi.
Pamfletti on 126-sivuiseksi hämmästyttävän monipuolinen. Hiilamo puuttuu terävästi ja ymmärrettävästi ongelmiin ja epäjohdonmukaisuuksiin. Hän ei unohda taloudellisia näkökulmia, mutta ei pelkistä sosiaalipolitiikkaa kylmiksi laskelmiksi. Konkretiaakin on, joten kirjaa ei voi syyttää päättömästä taivaanrannanmaalailusta.
Olen samaa mieltä Hiilamon kanssa suunnilleen kaikesta (ja se mistä en ole, ei ole olennaista). Sosiaaliturvaa tarvitsevatkin ihmiset pitäisi ymmärtää yksilöinä, erilaisine tarpeineen, toiveineen ja kykyineen. Nykyinen systeemi niputtaa ihmiset helposti sen mukaan, saavatko he toimeentulotukea, työmarkkinatukea, ansiosidonnaista, eläkettä vai kenties jotain muuta. Sosiaaliturvan pitäisi olla kannustavaa, ei kyykyttävää. Ja nyt ei puhuta etuuksien leikkaamisesta kannustamisen nimissä, vaan todellisesta mahdollisuuksien luomisesta. Puhutaan siitä, että kaikki ei ole musta-valkoista, vaan ihminen voi tarvita työkyvyttömyyseläkettä, vaikka tekisi jonkun tunnin töitä joskus. Siitä, että satunnaisesta työkeikasta ei pitäisi joutua byrokratiahelvettiin.
Kunnallispoliitikkona ja lähestyviä vaaleja ajattelevana ehdokkaana mietin kirjaa lukiessani, mitä siitä voisi tuoda Tampereelle. Hiilamon ehdotukset on suunnattu enimmäkseen valtion tasolle - kuten kirjan nimestäkin voi päätellä. Monet lait ja valtakunnalliset soveltamisohjeet määrittelevät paljon mm. toimeentulotukea, lasten päivähoitoa ja koulutusta. Mutta lainsäädäntö toisaalta edellyttää kunnilta ennaltaehkäiseviä toimia. Vaatimuksen voisi hyvinkin tulkita Hiilamon sosiaalisten mahdollisuuksien politiikan mukaiseksi. Avainasemassa ovat laadukkaat ja riittävät, yhteiset palvelut ja jokaista ihmistä arvostava asenne.
