Terveydenhuollon rahoitus yhdestä potista!

Uutinen kertoo, että valtion sairausvakuutuskuluja aiotaan leikata. Se tarkoittaa yksityisen terveydenhuollon Kela-korvausten leikkausta. Aikeet ovat loogisia, sillä yksityisen terveydenhuollon Kela-korvaukset ovat olleet viime aikoina terveyspolitiikan tulilinjalla. Ne symboloivat terveyserojen kasvamista. Varakkaille ihmisille ei tule enää mieleenkään mennä terveyskeskukseen, koska yksityiselle pääsee kohtuullisella omavastuulla. Ja vielä pahempaa: julkisen terveydenhuollon kehittäminen ei kiinnosta päättäjiä, jotka pääosin ovat hyvätuloisia ihmisiä. Niinpä julkinen terveydenhuolto jatkaa näivettymistään ja yksityisten terveysyritysten omistajat jatkavat rikastumistaan. En ole kuitenkaan yhtään varma, onko nyt suunnitellut toimeenpiteet omiaan korjaamaan tilannetta. Voi olla, että omavastuun nouseminen vain lisää terveyseroja, ellei sen lisäksi tule helpotusta julkisen terveydenhuollon paineisiin. Se on kuntien tehtävä, eivätkä kunnat välttämättä ole innokkaita ottamaan lisäämään omia palveluitaan tarvetta vastaavasti. Ne ovat olleet tyytyväisiä siihen, että Kela-korvaukset vähentävät paineita omasta terveydenhuollosta. Yksityisen ja julkisen välinen vastakkainasettelu ei ole terveyspolitiikan vakavin ongelma. Paljon suurempi ongelma on kuntien ja valtion keskinäinen riitely vastuunjaosta. Valtio syyttää kuntia siitä, etteivät ne täytä niille asetettuja vaatimuksia. Kunnat taas syyttävät valtiota siitä, että vaatimuksia kaadetaan koko ajan lisää, mutta resursseja ei. Toisaalta kunnat eivät halua, että valtio ottaa niiden tehtäviä itselleen, koska se söisi niiden pyhää itsenäisyyttä. Vihreiden terveyspoliittisessa ohjelmassa esitetään, että Kelan ja kuntien rahoitusosuudet kerätään samaan pottiin, josta rahoitetaan kaikki terveyspalvelut. Sen jälkeen terveydenhuollon kehittäminen olisi yhteinen tehtävä, johon valtio ja kunnat sitoutuisivat helpommin.

aiheeton paniikki

Tänään päätettiin terveyden ja toimintakyvyn ydinprosessin säästöistä ja lisäbudjetista. Osallistuin kokoukseen varajäsenenä, koska varsinainen jäsen ei päässyt tällä kertaa. Olin saanut esityslistan säästöluettelosta ja lehdestä sellaisen käsityksen, että ikäkausittaiset terveystarkastukset lopetettaisiin kokonaan. Ymmärrettävästi tällainen suunnitelma herätti kielteisiä tunteita lautakunnassa. Ikäkausitarkastukset ovat ehkäisevää terveydenhuoltoa, joka säästää pitkällä aikavälillä kalliimmasta sairaanhoidosta. Oikeastaan tämä ei olisi ollut säästöä ollenkaan. Sitten näin taustatiedot. Ikäkausitarkastuksiin osallistuu reilusti alle puolet kutsutuista, mutta kaupungin budjettiin varataan rahat koko ikäryhmän tarkastuksiin. Säästöä syntyy siitä, että varausta leikataan lähemmäksi toteutumaa. Jatkossakin terveystarkastukseen pääsee, joten leikkauksista lietsottu paniikki on onneksi ollut aiheetonta. Ongelmana ikäkausitarkastuksissa on ollut, etteivät ne kohdennu niin, että niiden ansiosta löydettäisiin alkavia sairauksia tai niihin mahdollisesti johtavaa riskikäyttäytymistä. Niissä ovat käyneet enimmäkseen terveydestään ennestäänkin kiinnostuneet ihmiset. Tarkastusten ennaltaehkäisevä vaikutus perustuu paljolti valistukseen ja terveystiedon jakamiseen, joten tässä on jäänyt tavoittamatta hyvin tärkeä joukko. Jatkossa tarkastuksia pyritään kohdentamaan paremmin. Tässä tavoitteessa auttaa paremmin ainakin se, että sosiaali- ja terveysministeriön ja TE-keskuksen uusien velvoitteiden ansiosta Tamperekin alkaa järjestää laajoja terveystarkastuksia työttömille.