tiistai 4. elokuuta 2009

meillä on vielä matkaa

Tukholma oli mitä paras paikka kaupunkilomalle. Siellä on tarjolla ihan kaikkea. Rauhallisesta tunnelmasta ja runsaista vehreistä alueista ei uskoisi, että on miljoonakaupungissa.

Loma sattui Pride-viikolle. Sateenkaarilippuja oli virastojen, hotellien, kauppakeskusten ja ties minkä lipputangoissa, raitiovaunujen katoilla ja mitä erilaisimpien asioiden mainoksissa. Viimeistään lauantain Pride-kulkueesta saattoi päätellä, että Ruotsissa seksuaalisuuksien ja sukupuolien moninaisuus ja yhdenvertaisuus ovat Ruotsissa yleisesti hyväksyttyjä asioita.

Kriittiset äänet ovat huomauttaneet, että monelta Pride-hulinaan osallistuneelta taholta puuttuu poliittinen analyysi vähemmistöjen oikeuksista. Olen samaa mieltä, mutta se ei riitä pilaamaan riemuni sateenkaarihengen laajasta levittäytymisestä. Muutosta tarvitaan kaikilla tasoilla. Jos yhdenvertaisuuden juhlaan saisivat osallistua vain tiedostavat radikaalit, se jäisi valitettavasti varsin marginaaliseksi, kuten monessa maassa vielä on tilanne. Suomessakin elää pelko siitä, että sateenkaaritunnuksen käyttäminen leimaa, ajaa asiakkaat pois. On suuri asia, että Ruotsissa on niin laajasti ymmärretty, että sateenkaarilippu symboloi moninaisuutta. Se kertoo, että sitä ei hävetä, vaan siitä päinvastoin iloitaan laajasti. Sellainen asenne on kaikkien etu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti